Eeva-Liisa poltti punaista
ilman filtteriä, keuhkosyöpään kuoli
minä poltan vain sinisiä ajatuksia,
(muka älykkäitä, smart)
olo niin autio, taivas harmaa kuin mieli
poltan kieleni kirsikkateehen
eikä maailmasta löydy merkityksiä
olen väsynyt etsimäänkään
aikuisuuden kynnyksellä
lapsi, kyyninen ja tyhjä.
Päiväkirjamainen ajatuksenvirta Runotorstaihin, olkaa hyvä.
edit: Pidän jonkin aikaa päivitystaukoa. Bloggaaminen riistäytyy käsistä: kirjoitan tänne mitä sattuu, kaikki ajatukset kulkevat päässä valmiiksi blogisuodattminen läpi, enkä saa tehtyä mitään muuta. Kuten veljeni osuvasti totesi, ei voi yhtä aikaa elää elämää ja kirjoittaa siitä. Tauon paikka.
5.5.07
Runotorstain 45. haaste: Tyhjyys
Kirjoitteli
Minya
klo
22:39
aiheet: runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

10 kommenttia:
Eipä sitä etsiä tartte. Elämässä kaik löytyy etsimättä. Tuilla tupsahtelee kun vaan osaa poimia,
Tupsahtelee toki. Vaan jos pelottaa poimia? Marjattana saa aina pelätä vieraiden marjojen poimimista.
Älä nyt vielä, tai koskaan, kyyniseksi ala.
Hyviä sanoja ja ajatuksia ja rinnastuksia. Kehkosyöpään kuoli -sanajärjestys aloitti keinuvan rytmin, mutta töksähti ja loppui smarttiin. Muuttaisin sanajärjestystä, tarkistaisin, mikä rytmi toimii tässä parhaiten.
En vielä, hetkittäin vain.
Juu, rytmityksessä varmasti löytyy hiottavaa, tuollaisesta raakileesta. Kiitos palautteesta. :)
Sen verran hauska käänne toi smart, että turha sitä lähteä muuttamaan. :)
En itsekään smartia poistaisi, siihen kiteytyy se itseironia josta en ole valmis ahdistuksessakaan luopumaan. Sanajärjestystä vaihtamalla rytmin ehkä saisi sujuvaksi smartia menettämättä. :)
Se, että rytmi tyssää smarttiin, ei ole lainkaan huono asia, tulee muutenkin niin takavasemmalta, mielestäni sen piilottaminen rytmiin poistaisi siitä jotain.
Kuten näet parhaaksi. :)
Annan ainakin täällä olla ihan alkuperäisenä, en näe runotorstairäpellyksiä runoina joita jaksaisin hioa, jos ei sitten tule jotakin erityistä tilannetta. :)
Runo oli mielestäni aika jees. Tyhjyys tuntui täälläkin asti. Tuli mielikuva, että yksinäinen hahmo miettii elämän todellista merkitystä, istuu röökin ja teen kanssa, ja vaikka ympärillä on kaikkea, sitä ei siltikään ole. Kuitenkin sen yhden sanan "kään" -lopun voisi jättää pois. Pidin runosta, minua ärsyttävät sellaiset runot, jotka sisältävät vain sanoja annetusta sanasta, kuten: "tyhjää tyhjää tyhjää tyhjyys lallalallalaa". Ne ovat ärsyttäviä. Eli tiivistetysti: runo oli hyvä. ^^
Lähetä kommentti